Käyttäjän työkalut

Sivuston työkalut


pilkkutauti

Pilkkutauti (ICH)

Valkopilkkutaudin (ICH) aiheuttaa ripsieläimiin eli ciliaatteihin kuuluva Ichthyophthirius multifiliis niminen alkueläin. Loisella on erilaisia kehitysvaiheita. Täysikasvuinen loinen tunkeutuu kalan ihon sisässä olleesta käytävästään ja painuu pohjalle.

Kalan ihoon jää reikä, josta sekundääriset vesibakteerit saattavat helposti tunkeutua kalaan ja aiheuttaa aluksi paikallisen tulehduksen. Tästä saattaa, jos bakteerit pääsevät kalan verisuonistoon kehittyä yleismyrkytys.

Kalassa ollessaan loinen on helposti tunnistettavissa elävänä pyörivästä liikkeestään ja hevosenkengän muotoisesta isommasta tumastaan. Tumia on kaksi, joista isompi on makronukleus ja pienempi mikronukleus.

Kuvassa loinen on lähes täysikokoinen eli jopa noin 1 mm läpimitaltaan. Loinen on kiinni kalan selkäevässä, joten kuvassa näkyy pari eväruotoa.

Alemmassa kuvassa on mikroskooppileike, jossa loinen näkyy kalan kiduksessa. Kiduksen rakenne on tuhoutunut, ja kala kärsii sekä veren vuodosta että veren vähyydestä.

Pohjalle painunut loinen muodostaa kotelon, jonka sisällä se jakautuu useita kertoja peräkkäin kahtia. Lopulta kotelo aukeaa ja jopa 1024 parveilijaa lähtee etsimään uutta isäntäkalaa. Mikäli tällaista ei löydy noin 48 tunnin kuluessa, parveilija menehtyy. Parveilijat ovat päärynänmuotoisia ja kokonaan ripsien peittämiä.

Heti kun parveilija on löytänyt kalan, se porautuu pyörivin liikkein kalan ihon sisälle. Loinen käyttää ravinnokseen kalan kudoksia ja ruumiinnesteitä. Loisen jatkuvasti pyörivä liike ärsyttää kalan ihoa, jonka reaktion tuloksena ihon alle kasvaa kohouma, mikä näkyy valkoisena pilkkuna. Kypsyminen täysiaikaiseksi loiseksi kestää kalan ihossa yli 24 asteessa noin 10-14 vrk ja alle 21 asteen lämmössä yli kolme viikkoa.

Taudin torjunta

Pilkkutaudin torjunnassa on tärkeää muistaa, että mitkään käytettävissä olevat lääkkeet eivät tehoa kalan ihossa oleviin loisiin. Parveilijat ovat helposti tuhottavissa. Torjuntaan onkin ryhdyttävä heti ensimmäisten pilkkujen ilmestyttyä, jotta uusien parveilijoiden tarttuminen voidaan torjua. Lääkitystä tai hoitoa on jatkettava vielä senkin jälkeen kun viimeiset pilkut kaloista ovat hävinneet, jotta viimeisetkin pohjalla vielä vapautuneet parveilijat tuhoutuvat. Käytännössä noin viikon ajan viimeisten pilkkujen havaitsemisesta. Tosin pilkkuja voi olla piilossakin vaikkapa kalan kiduksissa.

Pilkkutauti voidaan karanteenivaiheessa uusissa kaloissa hoitaa täysin ilman lääkitystäkin.

Lämpötilan nosto muutamalla asteella lyhentää loisen kiertoa ja siten tarvittavan lääkekuurin kestoa. Samalla kaloihin kohdistuva stressi lyhenee.

Usein pilkkutauti puhkeaa, pian sen jälkeen kun akvaarioon on lisätty kaloja. Usein tällöin syytetään kauppiasta; väitetään että hän on myynyt sairaita kaloja, koska tauti puhkesi pian oston jälkeen. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole!

Monesti on myös väitetty olevan erityisiä ”kestomuotoja”, mutta sellaisten olemassaoloa ei kuitenkaan ole todettu. Pikemminkin akvaariossa on valkopilkkutauti piilevänä.

Ei ei näy, koska loisia on vain muutamia esimerkiksi kiduksissa ja evien tyvissä.Se eivät myöskään kasva kovin kookkaiksi, koska kalan immuunijärjestelmä pystyy pitämääm loiskannan kurissa. Vallitsee tasapainotila loisten ja isäntien välillä.

Kun nyt akvaarioon tuodaan uusia kaloja, joilla ei ole riittävää immuniteettia akvaariossa ennestään olevia loisia vastaan, tauti puhkeaa, kun suuri määrä parveilijoita pääsee kehittymään. Tällöin sairastuvat vaihtelevassa määrin akvaarion kaikki kalat. Loiset vahingoittavat kalojen ihoa, ja tilanne pahenee jatkuvasti.

Valkopilkkutaudin kehitys ja lääkitys

Lääkitys

Saksalainen Tobias Möser on www-sivullaan kuvannut mikroskoopin alla valkopilkkutauti-loision lisääntymisen. Koska suomalaiset nuoret akvaristit eivät valitettavasti osaa akvaariokieltä eli saksaa, julkaisen lyhennelmän hänen sivustaan.

Kuvasarjassa esitetään pohjalla jakautuva Ichthyophthirius multifiliis -kysta. Kysta on otettu pieneen kuvauskyvettiin ja kuvattu toistuvasti eri pituisten aikojen kuluttua. Ensimmäinen kuva on otettu 45 minuutin kuluttua siitä kun tuore kysta on otettu kuvausastiaan, sekä viimeinen, jossa kysta on hajonnut ja parveilijat lähtevät etsimään uusia isäntäkaloja 16 ja puolen tunnin kuluttua. Nyt parveilijat ovat siinä kehitysvaiheessa, jossa ne ovat herkkiä lääkitykselle.

Valkopilkkutautisten kalojen lääkitys

Möser on www-sivullaan esitellyt valkopilkkutaudin lääkitsemisen malakiittivihreä-oksalaatinspan> avulla. Kaupallisista valmisteista ohjeet koskevat valmisteita, joissa malakiittivihreää on (valmistajan ohjeita on syytä noudattaa, sillä tämän kirjoittaja ei ota vastuuta epäonnistuneista parannus-yrityksista eikä kaloille tai muullekaan tapahtuneista vahingoista. Vastuu on lääkitsijän.) Seuraavassa lähdemateriaalina Moserin sivu:

Valkopilkkutauti on torjuttavissa lähinnä vain parveilija-vaiheessa. Sen torjuntaa käytetty malakiittivihreä on herkkää hajoamaan valossa ja mahdollisesti syöpää aiheuttava (prokarsinogeeninen).

Kalat eivät yleensä kuole pilkkutautiin, vaan sen seurauksiin, kuten kidusvaurioihin ja bakteeritulehduksiin. Kaloja voi siis kuolla, vaikka pilkkutauti olisi kokonaan hoidettu!

Hoitotoimenpiteet!

1) päivä: Lääkkeenä käytetään 0,01% malakiittivihreä-oksalaatti-kantaliuosta (sinkitöntä, tislatussa vedessä, apteekissa valmistettava!). Tilataan noin 15 millilitraa kutakin akvaarion 100 litraa kohti. Liuosta ei ole syytä tilata varastoon, sillä se hajoaa ja menettää tehonsa.

Ennen käsittelyä vaihdetaan noin 30% vedestä ja lapotaan lietettä pohjasta niin paljon kuin mahdollista. Liete sitoo väriainetta, jonka pitoisuus vedessä siten saattaa laskea. Akvaarion biologinen suodatin otetaan pois ja kytketään toimimaan johonkin sopivaan paljuun, jotta sen bakteeristo pysyy voimissaan. Mitään vedenparannusaineita ei saa tässä vaiheessa käyttää, koska ne sitovat lääkeainetta.

Kantaliuosta lisätään 0,5 ml kutakin akvaarion 100 litraa kohti. Mieluimmin lääke lisätään pieneen vesimäärään sopivaan astiaan ja levitetään parissa erässä hitaasti akvaarion eri puolille.

Kantaliuos säilytetään pimeässä ja viileässä. Lääkettä käsitellään mieluimmin kumi- tai muovihansikkain Siten esimerkiksi 200 litran akvaarioon lisätään vaikka klo 18 0,5 ml ja klo 20 samoin 0,5 ml kantaliuosta. Akvaarioon tulee siis 0,05 mg/l malakiittivihreä-oksalaattia. Jos kalat ovat nälkäisiä, voidaan niitä ruokkia hieman. Koska aine on herkkää valolle pimennetään akvaario.

Loisen elinkierron nopeuttamiseksi, voidaan akvaarion lämpötilaa nostaa niin paljon kuin kalat sietävät. Myös voimakas mekaaninen suodatus tiheän suodatinmassan läpi voi olla eduksi. Ei kuitenkaan mitään biologista suodatusta!

2) päivä: Akvaarion valot vähäksi aikaa päälle ja kalat ruokitaan, jos ne ovat nälkäisiä. Verrataan akvaarion veden väriä edellisen päivän väriin.

3) päivä: Akvaarion valot vähäksi aikaa päälle ja kalat ruokitaan, jos ne ovat nälkäisiä. Verrataan akvaarion veden väriä ensimmäisen päivän väriin. Jos väri on kovasti muuttunut (arviolta 50%), lisätään 3 ml kantaliuosta 100 litraan. Muussa tapauksessa ei lisätä kantaliuosta.

4) - 8) päivä: kuten 3. päivä

9) päivä: ei valoja akvaarioon! Ruokitaan jos kalat nälkäisiä. 10) päivä valot päälle normaalisti. Vaihdetaan noin 30% vedestä ja lapotaan lietettä pois niin paljon kuin mahdollista. Ruokitaan kalat.

11) päivä: kuten 10. päivä. Käsittely on lopussa. vaihdetaan noin 30% vedestä. Alennetaan lämpötila normaaliksi. Biosuodatin kytketään toimintaan.

Ylimäärä malakiittivihreä-liuosta voidaan palauttaa apteekkiin. Liuos voidaan myös siirtää (suojakäsineet) kirkkaaseen lasipulloon ja asettaa valoon ikkunalle. Kun liuos on menettänyt värinsä, se voidaan huuhdella runsaalla vedellä viemäriin.

Varastointi seuraavaan käyttöön ei ole mielekästä, sillä lääke menettää tehonsa.


Jukka Järvi, aquahoito.info

pilkkutauti.txt · Viimeksi muutettu: 2020/11/02 19:27 / leponiemi