Ihosamennukset ovat ”heikkoustauteja”. Kaloissa erittäin yleisesti esiintyvät yksisoluiset iholoiset lisääntyvät heikkokuntoisissa ja/tai heikkolaatuisessa vedessä elävissä kaloissa suunnattomasti, jolloin kaloihin muodostuu ihoon samennusta. Kalat kärsivät ja hankaavat itseään esineisiin. Vioittuneesta ihosta voivat monet bakteerit tunkeutua kalaan ja aiheuttaa vakaviakin sekundaarisia tulehduksia.

Kalojen iholla normaalistikin tavattavat yksisoluiset iholoiset voivat kalan kunnon heikennyttyä esimerkiksi huonojen vesiarvojen seurauksena lisääntyä suunnattomasti. Loiset käyttävät ravinnokseen kalan ihoa ja iholimaa. Kala puolestaan erittää runsaasti limaa ihonsa suojaksi. Paksuuntunut limakerros näkyy vaaleana samennuksena. Samennus voi yhtenäistä tai laikuttaista. Useimmiten samennusta tavataan kalan niskassa ja etuselässä sekä evien tyvissä.

Monet yksisoluiset iholoiset, kuten Chilodonella sp. ( kuvassa keskellä ),Ichthyobodo necator ja Trichodina sp. aiheuttavat runsaina esiintyessään kalojen ihon limakerroksen paksunemista ja ihon ärsyyntymistä. Ihon vaurioituminen johtaa helposti sekundäärisiin bakteeritulehduksiin.

Trichodina sp.

Chilodonella sp.

( Ei kuvaa )Ichthyobodo (Costia) negator

Akvaarioliikkeistä saatavat kalalääkkeet tehoavat yleensä ihosamentajiin, joskin viime vuosina on alkanut esiintyä tavanomaista lääkitystä kestäviä iholoiskantoja.

Yksisoluiset ihosamentajat ovat tyypillisiä heikkousloisia, joten niiden ennaltaehkäisy on tehokkainta, kun huolehditaan karanteenista ja pidetään vesiarvot kullekin kalalajille sopivina.

Kalojen yksisoluisista iholoisista ei ole suoranaista haittaa ihmiselle. Sekundaariset bakteerit sen sijaan voivat haavoihin päästessään aiheuttaa tulehduksia. Suojakäsineitä on siksi syytä käyttää sairaita kaloja käsiteltäessä